Fustra. (Ritva.)

Kävin lenkillä. Piti palautella tiukan treeniviikon päätteeksi mutta toisin kävi. Juoksin liian kovaa, himaan tullessa pohkeet sano, että nähdään vapun jälkeen. Tai sitten ne sano että venyttele tyhmä. Mene ja tiedä, ei niistä ota selvää... Muttamutta.

Fustra. Se on ollut mun treeniohjelmassa nyt parisen kuukautta (maaliskuun alusta), takana on muistaakseni 12 kertaa personal trainerin kanssa. Sports clubin Jenna osaa hommansa, sopivan vaativa koutsi mulle. Mutta mitä se fustra on? Alkuun virallinen info;
   
Fustra- metodin kulmakivinä toimii:
  • Hyvä ryhti
  • Oikeaoppinen hengitystekniikka
  • Vatsalihaksiston hallinta
  • Liikkeiden tekninen oikein suoritus
  • Ruokavalio
Nykypäivän ihmisten ongelmana on lihasepätasapaino eli vartalon etupuolella sijaitsevat lihakset ovat vahvempia verrattuna selkäpuolen lihaksistoon. Tämän vuoksi suurin osa ihmisistä kärsii eriasteisista niska- ja selkäkivuista. Urheilijoilla tämä tarkoittaa heikentynyttä voimantuottoa, lihasparien vahvempien osien hallitessa suoritusta. Harjoitteluajatus: 1. Avata jumissa olevat lihakset sekä kineettiset ketjut 2. Heikkouksien vahvistaminen harjoittelun avulla 3. Toiminnallinen harjoittelu Kehon tarkoitus on käyttää useita eri niveliä ja lihasryhmiä yhtäaikaisesti useassa eri kehon liikesuunnassa. (lähde: http://www.fustrafinland.fi/mitafustraon)

Mulle se on tarkoittanut paljon vatsa- ja selkälihastreeniä, toki myös mm. hauiskääntöjä, ojentajia ja yhden jalan kyykkyjä. Koska fustrassa on tärkeintä tehdä liikkeet teknisesti oikein, tehdään liikkeet aika pienillä painoilla. Olihan se aluksi tietenkin järkytys tehdä vipunostoa kolmen kilon painolla, kun vieressä joku 140cm pitkä Ritva tekee samaa liikettä 20kg käsipainoilla. Pienen häpeänpunan kanssa on mukava treenata. Nousee motivaatio, haluan jonain päivänä olla yhtä vahva kuin Ritva. 
Aika nopeesti huomasi, että kun liikkeet malttaa tehdä oikein niin rasitus tuntuu aina juuri halutussa lihasryhmässä. Tuloksetkin puhuu puolestaan. Parissa kuukaudessa mun rinnanympärys on kasvanut kolme senttiä, reiden ympärysmitta 3,5cm ja hauiskin sentillä (hahah!!). Joo, mä tiedän... Jossain vaiheessa tänne pitää alkaa postaamaan kuvia kehityksestä. Mutta ei vielä. Sen aika tulee myöhemmin.

Huomenna sitten alkaa virallisesti Jumalan Rakastajan treenit. Luin Jussi Moilan kirjoittaman päivitetyn version näytelmästä ja on se kyllä kova. Tulee räjäyttään pankin. Ja ohjaajana on loistava Sakari Hokkanen. Tää ei voi kun olla timanttinen juttu. Tietää ainakin ettei treenaa turhaan.

ps. Tulkaa Kokkolaan katsomaan Viettelyksen Vaunu. Siinä on lavalla mm. Essi Hellén. Todennäköisesti viimeistä kertaa vähään aikaan. Tässä maistiainen Vaunusta. Esitykset 24.5 asti, tule tule!! 

Kuva: Lauri Rotko

Ensimmäinen.

Jumalan rakastaja. Jussi parviainen. Juska Paarma. Daavid-patsas. Koodisanoja jotka on pyöriny mulla mielessä jo aika kauan. Täytyy bodata. Saada keho kuntoon. Täytyy olla uskottava. Tämä on uskomaton tilaisuus ja haaste. Vaikeaa. Älytöntä. Upeaa. Haluan vatsalihakset. Ja hauikset. Olen läski. En todellakaan ole. Juoksen maratonin. Syön paremmin. Ei sipsejä. Raejuustoa. Ei alkoholia. Voinko tehdä mitään kivaa? Saanko ikinä herkkuja?

Jumalan rakstajan päähenkilö on Juska Paarma, joka haluaa muokata kehostaan Michelangelon Daavid patsaan näköisen. Juska Paarma sekoaa bodaamiseen ja omaan maailmaansa, jossa hän on jumala. Hän vajoaa syvemmällä hulluuteen ja äärimmäisiin tekoihin.

Ensimmäinen merkintä Jumalan Rakastajasta päiväkirjoissani on 15.8.2012; "tänään kuulin että JP antoi luvan jutulle. Alan siis bodaamaan. 15kk aikaa, sitten vitullinen kondis. Syyskuu 2013, siellä on maali".
Kaksi viikkoa myöhemmin liityin Kokkolan Sports Clubiin. Ei treenaaminen silloin kunnolla alkanut mutta ajatus alkoi itää. Kiinnitetyn näyttelijän arki on kuitenkin yllättävän kiireistä, kuusi päivää viikossa töissä, aamukymmenestä iltakymmeneen. Toki välissä on muutama tunti vapaata. Ja sen vapaan aikana olisi käytävä salilla. Syyskuusta joulukuuhun kävin säännöllisen epäsäännöllisesti kolmisen kertaa viikossa treenaamassa.

Lopetin alkoholin käytän täksi vuodeksi (nyt yli 110 päivää ilman) ajatellen tulevaa haastetta. Helmikuun aikana huomasin energiaa riittävän treenaamiseen huomattavan paljon enemmän kuin aikaisemmin. Maalis-huhtikuussa olen käynyt salilla neljä-viisi kertaa viikossa. Aloitin maaliskuun alussa personal trainerin kanssa fustra nimisen treenimuodon. Se keskittyy eniten keskivartaloon ja syviin lihaksiin. Äärimmäisen hyvä treenimuoto! Fustrasta lisää tulevaisuudessa.

Tämä on ensimmäinen blogipostaukseni ikinä. Katsotaan mitä tästä tulee, suhtaudun avoimin mielin tulevaan. Sekä treenaamiseen että siitä kirjoittamiseen. Vaikka jännittäväähän tämä on. Loppuun kuva tavoitteesta.

Noniinno.

PS. Ensi-ilta on Kokkolan kaupunginteatterissa 14.9.2013. Vielä on 145 päivää aikaa muokata vartaloa ja mieltä kohti Juska Paarmaa.