Tilastoja ja videoo.

Jauza!

 Nyt, kesäloman kynnyksellä, voin pistää tilastoja tiskiin mun kehityksestä kevään aikana. Tai eihän mulla mitään kunnon lomaa ole. Treenit jatkuu kiihkeinä kohti Hämeenlinnan kaupunkimaratonia. Sen lämmittelynä toimi Kokkola City Run, jonka pituus mun gps:n mukaan oli 14,350 kilometriä. Loppuaika oli 1.09.20, joten alle 5min / km aikatavoite alittui kirkkaasti.

Ensin ihmetellään.

Sitten juostaan.

Ja lopuksi bostaillaan.

Sitten niitä muita tilastoja. Aloitin tosissaan Fustra + salitreenin 13.3. jolloin multa otettiin ympärysmittoja kropasta ja lisäksi mitattiin kehon koostumus. Rasvaprossaa ja semmosta. Tässä on treenien tulokset tähän mennessä..

KUNTOTESTIT              13.3      /       20.5           KEHONKOOSTUMUS      13.3  /  24.5

Kyykky (30s)                   28        /         32               Rasvaprosentti                     16,7  /  15,3
Pystypun. (10kg, max)     vas 25   /    vas. 33
                                       oik. 32  /    oik. 38              Luustolihas %                      41    /     42
Selän ojennus                    31      /         45                 Sisärasva                             6     /      6
Punnerrus                          46      /         59                 Paino (kg)                         79,2  /    78,7
Istumaannousu                   42     /          47

Näin ikkäästi. Selitän hieman. Sisärasva ei mittaa kolesterolia, eli 6 on keskitasoa, tässä "normaali" on 1-9 ja yli ysin menevä on siis korkea. Luustolihas% kertoo kuinka iso osa kehonpainosta on lihasta. Kaikki testitulokset on parantunut, se on hyvä suunta. Vielä kun toi rasvaprosentti tulis nopeammin alas. Oon luvannu että se on ensi-illassa 10 %. Vaikka onneksi mun personal trainer sanoi että niiden laite näyttää ehkä 2% yli oikean tuloksen. Mä ainakin uskon siihen.

KEHON YMPÄRYSMITTOJA          13.3.           /           19.5

Hauis         rentona 30,5cm / jännitettynä 33,5cm    /     rento  32    / jännitettynä   35

Rinta                                                96cm             /             101cm

Vyötärö                                            84cm            /              80cm

Reisi                                                53,5cm         /              57cm

Pohje                                              37,5cm         /             38,5cm

Tässäkin selkeästi kehitystä. Silloin kun on syytä olla ylpeä itsestään niin pitää olla ja mä olen. Hyvä minä!

Meillä oli 20.5 kevään viimeiset Jumalan Rakastaja 2013 treenit. Muu työryhmä jäi harjoitusten jälkeen Amarillon terassille niin mä, ohjaaja Hokkanen ja kirjailija Moila paukittiin Sports clubille kasvattamaan egoa. Tai siis lihaksia. Ja jotain muutakin me tehtiin, nimittäin TREENIMONTAASI!!! Mun tekniset taidot videoiden lataamisessa nettiin on hyvin rajalliset, joten laitan tähän linkin josta pääsette tätä huikeaa tuotosta ihailemaan. Olkaa hyvä ja nauttikaa!

Jumalan Rakastaja 2013 TREENIMONTAASI vol 1

Musiikkina on muuten loistava Karleby Fittans, punkpumppu jolta on juuri ilmestymässä levy. Ostakaa se!

Kohti sisäpiiriä.

Wadap!

Mun piti kirjottaa kivunsiedosta ja siitä miten kivun määritelmä muuttuu tässä treenatessa. Kirjotan siitä sitten joskus tulevaisuudessa. Nimittäin. Eilen kävi jotain, jonka takia en kirjoita kivusta ja muusta diibadaabasta, vaan kirjotain jostain paljon tärkeämmästä...

Kaikki, ainakin ne jotka on joskus kuntosalilla käyneet, tietää ne äijät, joka siellä vapaiden painojen nurkkauksessa pyörii. Niillä on (usein) hihattomat paidat ja salihousut, ne kantaa putkikassia ja niiden ääni on matalampi kuin Leonard Cohenilla. Siellä kyykätään 200kg tangossa ja huudetaan vittuperkelettä, tatuoinnit venyy ja paukkuu ihon alla, kun lihakset joko kasvaa tai repeää. Ne on ne bodarit, toiselta nimeltään salimarkut. Älkääkä käsittäkö väärin, salimarkku ei ole nimenä lainkaan halventava. Mulla on varaukseton arvostus bodareita kohtaan. Se että kasvattaa käsittämättömän isot lihakset, vaatii hirveen duunin. Ja kipua pitää sietää aivan helvetillinen määrä, plus se on psykologisesti kovaa touhua (tähän mä palaan myöhemmin myös). Joten salimarkku on arvonimi, ei haukkumanimi. Näitä salimarkkuja on joka salilla, ja ne hallitsee sitä gymiä. Ne pääsee ekana laitteille (sillon harvoin kun laitetta käytetään) ja tottakai myös vapaille painoille. Salilla pyörii jos jonkunlaista treenaajaa mutta koskaan, et koskaan, ole salin hierarkiassa täysvaltainen jäsen jos et "tunne" salimarkkuja ja ole saanut heidän hyväksyntää.

Siispä. Mä olen nyt käynyt tolla salilla syyskuusta 2012 alkaen, maaliskuusta tähän päivään noin 5 (joskus 6) kertaa viikossa. Eli viime aikoina aika aktiivisesti. Mä olen antanut haastatteluja Kokkola-lehteen kolme kertaa, jossa olen kehunut salia ja puhunut omista tavoitteistani treenaamisessa ja totta kai nyt myös tätä blogia kirjotellu. Ottanut treenaamisen tosissaan siis. En tiedä lukeeko salimarkut mun blogia saati Kokkola-lehteä mutta eilen, äitienpäivänä 12.5.2013, kävi seuraavaa;
Menin normaalisti ennen treeniä crosstrainerille vetämään 10min alkulämpöä. Edessä hauis- ja selkätreeni. Sunnuntaina ei gymillä ole paljoa porukkaa, kulmassa ähisee pari salimarkkua. Sitten se tapahtuu, ne vaihtaa salin puolelta toiselle, isompi ja pienempi markku, katsoo mua suoraan silmiin ja nyökkää. Muodostaa vielä huulillaan äänettömän moron, jotta viesti tulee paremmin perille. Mä nyökkään kylmän viileästi takaisin ja teen saman äänettömön moron. Kaikki on ohi sekunnissa. Mutta mun jalat menee veteläksi, ehkä vähän iho kananlihalla, mä tajuan että enää ei ole paluuta vanhaan. Röyhistän rintaa ja ylpeyden aalto vyöryy testosteronin lailla kiveksistä suoraan kupoliin. Salimarkut moikkas mulle. MULLE! Mä en ole koskaan niille jutellut mutta silti ne moikkas. Mä olen nyt Kokkolan Sports clubin hyväksytty jäsen. Nyt mä saan omilla pulkannarukäsillä nostella niitä kolmen kilon painoja fustrassa hyvällä omalla tunnolla. Tai pyytää jotain salimarkkua varmistamaan mun penkkipunnerrusta kun tuherran siinä jollain 75kg painoilla. Mä kuulun nyt joukkoon!

Vittu että on hyvä fiilis. Sen kunniaksi laitan kuvan edellisistä Jumalan Rakastaja 2013 treeneistä. Siinä on entistä vähemmän vaatetta. Äiti tykkää kun näyttää pyllyä netissä.

Mitä siellä harkoissa oikein tehdään?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Jihuu!

Seppo tuli taloon.

Noniin.

Treenit on nyt virallisesti alkanut. Ihan huikee meininki, oon aivan fileissä tästä jutusta! Ekana luettiin näytelmän päivitetty (ensimmäinen) versio läpi, joka kulkee nimellä Jumalan Rakastaja 2013. Päivityksen on tehnyt siis Jussi Moila, ehkä Suomen lahjakkain kirjailija. Välillä huutonaurettiin ja välillä oltiin hyvällä tavalla diipeissä. On mitä mieltä tahansa Jussi Parviaisesta niin sen lahjakkuutta ei voi kiistää. Todella hieno teksti, johon tämä meidän Jussi on tuonut oman mausteensa. Dialogia on päivitetty vastaamaan paremmin tätä aikaa, interaktiivisuutta on lisätty jne...

Sitten raivattiin stage ja aloitettiin harjoittelu. Eikä ihan joka juttua aloiteta näin. Ohjaaja Sakari Hokkanen sano että "jätkät, ottakaa vaatteet pois ja menkää lavalle. Jätkillä tässä tarkoitettiin mua ja Seppo Merviää. Seppo tulee kiinnitykselle ensi syksystä lähtien ja oli ekaa päivää töissä, ehkä kaks tuntia oli kerinnyt olemaan paikalla ja hyvä että ehti kuulla edes kaikkien nimet ennen kuin käsky kävi. Sakke näytti kehonrakentajien poseerausasentoja läppäriltä ja me niitä sitten toisteltiin. Seppo on kovemmassa kunnossa kun minä, nostaa ainakin 100kg penkistä. Siis vähintään, todennäköisesti paljon enemmän. Huolimatta siitä, että tunnen itteni rimpulaksi sen vierellä, on Seppo loistava tyyppi. Hyvä saada se porukkaan mukaan ja ainakin tuli mulla ja Sepolla heti astuttua häpeäkynnyksen yli. Astun sen yli nyt uudestaan jakamalla tästä treenisessiosta myös kuvia. Sori S!

Eka lihakset pintaan... Seppo Merviä siis vasemmalla.

Tadaa.

Sepolla on iisimpää kun mulla...

Piia poseeraa.

Kynnyksen tällä puolella ollaan, puna poskella. Mutta Jumalan Rakastaja ei päästä helpolla. Ei näyttelijää eikä katsojaa. Maanantaina jatketaan taas, en malttais odottaa mitä tuleman pitää. Tuntuu etten ikinä ole ollut näin innoissani mistään jutusta! Superlatiivit loppuu kesken. Mä inahtelen innosta kuin teinityttö Provinssin leirintäalueella, kun mietin mitä Sakke meille keksii.

Nii joo. Kävin huhtikuun aikana 24 kertaa salilla. Plus pari lenkkiä. Kun tänhän siis piti olla (lihas)treeniblogi.